Lyhyen tauon jälkeen uutisotsikoihin kesäloman uumenista nousi jälleen yksi nyky-Suomen poliittinen ilmiö – Riikka Purra. Tällä kertaa kohun lähteenä oli hänen ehdottamansa, lähes miljardin euron ”säästöjä” lupaava leikkaussuunnitelma. Julkaisun jälkeen esitys sai osakseen halveksuntaa lähes jokaisesta suunnasta – poikkeuksena vain kaikkein fanaattisimmat perussuomalaiset, jotka näkevät Purrassa lahkonsa viisaan ja reilun johtajan. Valtiovarainministerin suunnitelma leimattiin nopeasti ”sooloiluksi” eikä lopulliseksi päätökseksi. Siitä huolimatta lopullista ratkaisua odotetaan edelleen peukku suussa.
Purra on kahden vuoden hallitusuransa aikana toistuvasti noussut huomion keskiöön. Hänet tunnetaan omanlaisesta, kohteliaasti sanottuna ”kettuilevasta” huumorintajustaan ja ailahtelevasta temperamentistaan. Kritiikki sosiaalisessa mediassa, eduskunnassa ja jopa EU-parlamentissa ei tunnu häntä lannistavan. Purraa voisi kutsua porvarihallituksen tarmokkaaksi majuriksi, jolle sanat antautuminen, virheiden tunnustaminen ja seuraukset ovat yhdenvertaisia sanoille kommunismi ja petturuus; majuriksi, muttei kenraaliksi.
Hänen poliittisten ominaisuuksiensa kyseenalaisin piirre on kuitenkin näkemyksen suppeus. Saksilla leikkivä ministeri muistuttaa toiminnallaan enemmän harrastelijaa kuin ammattilaista. Tämä ei ehkä olisi suurikaan puute, jos kyseessä olisi lähikaupan myymäläpäällikkö tai puhelinmyyntitoimiston sihteeri. Mutta kun kyse on yhdestä maan vaikutusvaltaisimmista päättäjistä, sääliin ei ole varaa. Ajankohtaisena esimerkkinä käytän uutta leikkausehdotusta – vaikka sama kaava on nähty aiemminkin.
Itse suunnitelma on kaoottinen ja epälooginen, ja muistuttaa erään yhdysvaltalaisen ”Trumpetin” soittoa radikalismillaan ja provosoinnillaan. Tiivistettynä se kuuluu näin: leikataan kaikesta, mutta annetaan armoa yrityksille ja veroille. Purra näyttää sekoittaneen käsitteet ympärileikkaus ja kostorointi. Esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamiskorvauksien lakkauttaminen – tuki, jota tarvitsevat kymmenet tuhannet ihmiset – jättäisi sadat selviytymään omin voimin kaduille. Se on resepti rikollisuuden kasvuun, sosiaaliseen eristäytymiseen ja ghettojen syntyyn. Kun tähän lisätään hallituksen jo aiemmin mahdollistama työpaikkojen puute ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset, kuva synkkenee entisestään.
Muita Purran arkkivihollisia ovat kulttuuri ja tutkimustyöt. Askartelija ei tunnu ymmärtävän, että suomalaisuus rakentuu pitkälti kulttuuri-identiteetin varaan – museot, elokuvat ja muu kulttuuritoiminta eivät ole koriste, vaan osa yhteiskunnan ydintä. Kulttuurista leikkaaminen on jopa hänen omien periaatteidensa vastaista, mutta linja on silti tuttu perussuomalaisille, joilla koulutuksen ja kulttuurin tietämys on usein ohutta. Sehän kompensoituu helposti sokeudella, eikö vain.
Askartelija todisti listallaan jälleen olevansa subjektiivisella luonteella hyökkäävä poliittinen harrastelija. Jokaisessa hänen päätöksessään ja ehdotuksessaan paistaa sanan ”seuraus” ymmärtämättömyys. Ne ovat impulsiivisia ja käytännössä toteuttamiskelvottomia. Listalla on toki monia muitakin ”helmiä”, mutta juuri nyt käytän listaa diagnoosin oirelistana enkä yhteiskunnallisena tutkimusmateriaalina.
Lopuksi: Purran paluu huomion keskipisteeseen on kesän helteiden keskellä muistutus meille, jotka vielä uskomme naiivisti tulevaisuuteen. Se on varoitus haasteiden kasvusta ja oman valinnan seurauksista. Purra ei ole Transilvanian haudasta ylösnoussut Draculan jälkeläinen, vaikka jotkut niin häntä ahkerasti kuvaavat. Hän on politiikan harrastelija – julma ja osin älytön – eikä hän ainakaan vielä yritä väittää tätä dogmaa vastaan. Krokotiilin kyyneleet, mytologinen optimismi, kojootin ahneus ja rasismin dadaismi –20.6.2023.
Kirjoittaja: Reyn