Sebastian Tynkkynen kysyy Facebookissa ”onko islamista seurannut koskaan mitään hyvää”.
Oana Goudali vastaa:
”Kun kysyt: “Onko islam koskaan tuottanut mitään hyvää?” et oikeasti esitä kysymystä, vaan paljastat tietämättömyytesi. Sillä koko moderni sivilisaatio kantaa islamilaisen panoksen jälkiä. Algebra, algoritmit, lääketieteen järjestelmällinen kehittäminen, yliopistot, kirjastot – nämä eivät ole vain “hyviä asioita”, ne ovat maailman perusta, jossa itsekin elät. Kun Euroopassa vielä poltettiin “noitia”, muslimitutkijat tekivät kaihileikkauksia ja kartoittivat tähtiä. Kun muualla hävitettiin kirjoja, islamilaiset sivilisaatiot käänsivät ja säilyttivät antiikin Kreikan ja Rooman tiedon – tiedon, joka myöhemmin sytytti renessanssin Euroopassa.
Todellinen kysymys ei siis ole “onko islam koskaan tehnyt mitään hyvää?”, vaan “kuinka paljon hyvää olet valmis unohtamaan, jotta voisit pitää kiinni laiskasta stereotypiasta?” Sinä juot aamukahvisi, lasket yhtälösi algebran avulla, turvaudut lääketieteeseen, jonka juuret ovat muslimisairaaloissa – ja silti sinulla on pokkaa väittää, ettei islam ole tuonut mitään hyvää. Se ei ole argumentti, se on historiallista muistinmenetystä puettuna halpaan loukkaukseen.
Mikään uskonto ei ole tahraton. Kristinusko antoi ristiretket ja inkvisition, juutalaisuus muinaisia valloitussotia, sekulaarit ideologiat kansanmurhia. Mutta kukaan järkevä ei määrittele kokonaisia uskontoja vain niiden pahimpien hetkien kautta. Jos teet sen islamin kohdalla, et ole rehellinen – olet pelkuri.
Joten vastaus, jota et halua kuulla, on tämä: islam on antanut maailmalle enemmän hyvää kuin pystyt laskemaan, ja se että edes kysyt tuota, todistaa ettei islam epäonnistunut – vaan sinä epäonnistuit historiassa.”
Pirjo Ahvenainen kommentoi ”
Oana Goudali Kannattaa vilkaista, kuinka monta Nobelia on myönnetty islam-taustaisille ja sen jälkeen, kuinka monta muille. Siinä näkee miten merkittäviä vaikutuksia maailmalle on tuotettu.
Kannattaa rehellisesti katsoa uskonnon hedelmää niissä maissa, jossa sitä harjoitetaan.”
Oana Goudali vastaa:
”Pirjo Ahvenainen Nobelin fysiikan palkinto
Abdus Salam (Pakistan, 1979) – perustavanlaatuiset panokset sähköheikon teorian kehittämiseen (yhdessä Steven Weinbergin ja Sheldon Glashow’n kanssa).
Nobelin kemian palkinto
Ahmed Zewail (Egypti, 1999) – femtosekuntikemian pioneeri.
Aziz Sancar (Turkki, 2015) – tutkimukset DNA:n korjausmekanismeista.
Nobelin kirjallisuuspalkinto
Naguib Mahfouz (Egypti, 1988) – syvästi egyptiläiseen yhteiskuntaan kytkeytyvästä kirjallisesta tuotannostaan.
Orhan Pamuk (Turkki, 2006) – romaaneistaan, jotka tutkivat turkkilaista identiteettiä ja kulttuuria.
Nobelin rauhanpalkinto
Anwar al-Sadat (Egypti, 1978) – rauhansopimuksesta Israelin kanssa (yhdessä Menachem Beginin kanssa).
Yasser Arafat (Palestiina, 1994) – Oslon sopimuksista (yhdessä Yitzhak Rabinin ja Shimon Peresin kanssa).
Shirin Ebadi (Iran, 2003) – ihmisoikeus- ja naisten oikeusaktivismistaan.
Muhammad Yunus (Bangladesh, 2006) – mikrolainoista ja köyhyyden torjunnasta (yhdessä Grameen Bankin kanssa).
Tawakkol Karman (Jemen, 2011) – demokratiatoiminnastaan (yhdessä Ellen Johnson Sirleafin ja Leymah Gboween kanssa).
Malala Yousafzai (Pakistan, 2014) – työstään tyttöjen koulutuksen puolesta (yhdessä Kailash Satyarthin kanssa).
Nadia Murad (Irak, 2018) – seksuaalisen väkivallan käytön torjunnasta sodankäynnin välineenä (yhdessä Denis Mukwegen kanssa). Nykyään kuka tahansa voi saada nämä tiedot yhdellä klikkauksella. Tieto on universaalisti saatavilla. Ero ei ole pääsyssä, vaan harkintakyvyssä: niiden välillä, jotka etsivät tietonsa todellisista, akateemisista lähteistä, ja niiden, jotka ottavat totena joidenkin outojen hahmojen henkilökohtaiset turhautumiset, joita valtamedia nostaa esiin.”